Kuulumisia

Pari mennyttä päivää on mennyt nukkuessa ja töitä tehdessä. Mulla vaihtu työpari ja John ei puhu kovin hyvää englantia, joten hänen kanssaan ei tule puhuttua niin paljoa kuin Erwinin kanssa.

Toissa iltana sairaalaan laskeutui helikopteri, joten meidän piti mennä katolle laittamaan tarvittavat valot päälle ja tarkistamaan että laskeutuminen on turvallista. Laskeutumisen jälkeen helikopterin henkilöstö (pilotti, lääkäri ja hoitaja) kuljettivat potilaan sairaalaan sisälle. Odottelimme henkilöstöä noin puoli tuntia katolla, jonka jälkeen täytyi katsoa että nouseminen onnistuu turvallisesti. Viime vuorossa ei tapahtunut oikeastaan mitään erikoista, käytiin kierroksella testaamassa onko ovet kiinni ja istuimme valvomossa. Tänään ja huomenna on yövuorot, jonka jälkeen kaksi vapaata.

Tulevat työvuorot, vielä nämä kaksi vuoroa ja ensi viikko, jonka jälkeen menen kouluun.

Työt

Aloitin yövuorot keskiviikkona ja viimeinen oli perjantaina. Kaikki sairaalan työntekijät ovat todella mukavia, varsinkin työparini Erwin. Ensimmäisenä yönä tutustuimme sairaalaan ja mentiin mm. katsomaan maisemia sairaalan katolta, jonne helikopteri laskeutuu. Maisema oli tosi nätti, varsinkin kun oli yö ja valot paisto kivasti kaupungilta. Sairaala on ihan tajuttoman iso (tiesin sen olevan iso, mutta nyt kun kierrettiin sitä koko yö niin tajusi kuinka iso se oikeesti on) ja ekana yönä tuli käveltyä askelmittarin mukaan 6km.. vaikka luulin tulevani pois täältä paljon isompana (koska nää syö paljon enempi mitä mä syön kotona), niin eiköhän noi ruuat tuu kulutettua töissä.

Yövuoroissa ei ole oikein tekemistä. Lähinnä teemme kierroksia ja istumme juoden kahvia. Seculla ollessani harjoittelussa tapahtui jopa enempi yössä, kuin täällä. Kierroksetkin riippuu vuorosta, sillä yhtenäkään yönä meillä ei ollut samoja kierroksia. Ajelimme myös sellaisilla sähköisillä jutuilla. En tiedä niiden oikeaa nimeä mut pistän niistä kuvan tohon alas. Täällä vartijoilla ei ole minkäänlaisia voimankäyttövälineitä, ei edes käsirautoja. He käyvät kyllä koulutuksen yhteydessä myös käsirautojen käytön läpi mutta he eivät saa kantaa niitä.

Marike tuli tänne torstaina ja lähti tänään. Kävimme torstaina merellä, perjantaina shoppailemassa ja lauantaina Groningenin yöelämässä. Groningen oli täynnä porukkaa ja se ihmispaljous oli ehkä jopa vähän ahdistavaa. Juomat oli tosin paljon halvempia mitä Suomessa, niinkuin kaikki muukin täällä. 

Kävin tänään Primarkissa shoppailemassa ja koska siellä on niiiin halpaa niin oli pakko ostaa taas iso säkillinen vaatteita. Ei ois ehkä kannattanut, sillä mulla tulee lähtiessä olemaan ongelma ton vaatemäärän kanssa, että mahtuuko laukku kiinni saatikka pysyykö painorajoituksen sisällä :D

Eka viikko on sujunut tosi hyvin eikä kielikään enää töki. Perhe on ottanut mut niin hyvin vastaan kuin vaan voi, joten ehkä sopeutuminen on ollut sen takia helppoa. Aluks mua jännitti hirveesti busseilla yksin kulkeminen ja junissa meno mut nekin on sujunut alusta asti hyvin! Paitsi perjantaina töihin mennessä bussista loppu bensa (en tiedä miten, koska luulis bussikuskien katsovan liikkeelle lähtiessä onko bensaa vaiko ei), joten odottelin tunnin uutta bussia. 

Huomenna alkaa taas neljän vuoron putki töitä. Vuorot ovat 15-23. 

Tässä on jokin sairaalan huone, jonne kokoonnutaan kun tulee tärkeä ihminen käymään, esim. presidentti tmv. Huone on rakennettu uudelleen entisestä rakennuksesta tuohon, jonka takia se näyttää ns. vanhalle. Tuo oli kyllä älyttömän hieno huone ja siellä oli jokseenkin ihan oma tunnelmansa. Sairaalassa on myös monia muita huoneita, joita Suomen sairaaloissa ei ole. Tuolla on esim. rukoushuone ja hiljaisuushuone, jotka ovat myös kivoja.

Näillä me siis ajellaan!

Ja tässä me tulossa kotiin baareista, juostiin koko matka juna-asemalta kotiin koska sato kaatamalla vettä niinkuin meistä voikin sen varmaan jo nähdä..

Koulussa vierailu

Kävimme eilen Wieken kanssa koulussa. Koulu on pääosin jonkinlainen urheilukoulu, mutta sieltä löytyy myös turvallisuusala. Olimme mukana ykkösluokkalaisten tunnilla ja sitten juttelimme opettajien kanssa. Opettajat olivat tosi mukavia! Näin toista kertaa myös Ali Steakin, joka on jonkinlainen koordinaattori näissä vaihtojutuissa. Hän ei puhu kovin hyvää englantia, joten kommunikointi hänen kanssaan on hieman haastavaa.

Koulun sääntöihin kuuluu jonkin verran erilaisia juttuja kuin meillä Suomessa. Pojilla täytyy olla ajettu parta, tai muuten joutuu ostamaan opettajilta sheiverin ja sheivaamaan parran. Koulupuvun tulee olla aina siisti ja päällä tulee aina olla solmio. Solmionkin joutuu ostamaan, jos sen on unohtanut kotiin. Ennen joidenkin tuntien alkua oppilaat joutuu seisomaan pitkään, ennen kuin he voivat istua. Säännöt ovat siis paljon tiukemmat kuin meillä. Kakkosluokkalaisilla oppilailla on tällä viikolla 24h koulupäivä, jossa Marike oli mukana viime vuonna.

Kävimme tänään Wieken kanssa kävelemässä Uithuizenissa. Kävimme jonkinlaisessa entisessä vanhassa mielisairaalassa, joka on nykyään turistikohde. Wieke kävi samalla myös äänestämässä ilmeisesti pääministeriä, jos ymmärsin oikein.

Sää täällä on edelleen hyvä, tänään oli aurinkoista ja 12 astetta lämmintä. Olen seuraavat kolme viikkoa topissa, näiden tulevien yövuorojen jälkeen on pari aamuvuoroa ja sitten jatkuu taas yövuoroilla.

Täällä Wieke kävi äänestämässä

Ensimmäiset päivät vaihdossa

Moikka!

Menin eilen noin 11 aikoihin Helsinki-Vantaan kentälle, jossa tapasin Kuopiosta Emmeloordiin menevän Leon. Tämän jälkeen pari opettajaa tuli myös kentälle ja lähdimme yhdessä kohti lähtevää lentoa.

Lento meni hyvin ja olimme Amsterdamissa suunnilleen neljän aikoihin. Vuokrasimme opettajien kanssa auton ja heitimme Leon Emmeloordiin. Tämän jälkeen suuntasimme Groningeniin hotelliin. Perhe tuli hakemaan sieltä ja vietin illan tutustuessa perheeseen. Tämä kylä, jossa oon on nimeltään Uithuizen. Täältä Groningeniin ajaa noin puolessa tunnissa. Olin illalla rättiväsy, joten nukuin aamulla pitkään.

Tänään kävimme Wieken ja Paulin (perheen lapset) kanssa tutustumassa paikalliseen sairaalaan, jonne menen toppiin. Sairaala on älyttömän iso ja siellä on monia rakennuksia. Luulin aiemmin, että KYS on iso, mutta se on tosi pieni verrattuna tuohon sairaalaan. Kuvia ja tietoja sairaalasta löytyy, kun googlaa University Medical Center Groningen.

Sairaalassa henkilökunta oli tosi mukavaa ja tapasin siellä myös yhden koulun opettajista. Käyn huomenna koululla ja aloitan keskiviikkona neljän yövuoron putkella sairaalassa. Marike tulee tällä viikolla myös Hollantiin näkemään serkkujansa ja luultavasti torstaina tai perjantaina tänne perheen luo.

Mulle tuli tosi isona yllätyksenä se, että täällä on paljon lämpimämpi kuin Suomessa ja nurmikko on jo vihreää ja aurinko paistaa! Tarkenee helposti hupparilla päivisin.

 Tämmöset näkymät on mun huoneesta, niinkuin näkyy niin aika paljon samanlaisia taloja.