Wildlands Adventure Zoo

Kävimme lauantaina host-perheen kanssa eläintarhassa. Sinne oli täältä Uithuizenista reilu tunnin ajomatka. Sää oli todella kylmä tuulen takia, mutta siellä käyminen oli sen arvoista. Laitan alle kuvia, joita otin sieltä.

Tulevalle alkuviikolle ei juurikaan ole suunnitelmia, paitsi huomenna mennään luultavasti katsomaan speedway-kisoja. Siellä on mukana kilpailemassa myös varkautelainen Jesse Mustonen. Keskiviikkona lähden Amsterdamiin ja lauantaina kotiin. Viikot on mennyt tosi nopeasti, enkä haluaisi vielä lähteä. Kova ikävä on oikeastaan vain kotona odottavia koiria.

Koulu

Pari kouluviikkoa on nyt ohitse. Pääosin mieleeni koulusta jäi erilaiset ja rankat liikuntatunnit sekä poliisipäivä. Meillä oli liikuntaa ti, ke ja to. Muina päivinä oli samoja aineita kuin Suomessa, esimerkiksi äidinkieltä, ensiapua, matikkaa yms.

Koulussa oli paljon erilaisia sääntöjä kuin meillä. Luokassa ei saanut juoda eikä syödä mitään, väärästä vastauksesta tai turhasta puhumisesta joutui tekemään viisi punnerrusta yms. Tunnit olivat hollanniksi, mutta opettajat olivat mukavia ja puhuivat hyvää englantia, joten he käänsivät välillä englanniksi tunnilla puhuttavat asiat. Välillä koulupäivinä ei ollut ollenkaan taukoja tuntien välissä, ainoastaan jos opettaja sattui päästämään tunnilta aiemmin. Kouluruokaa koulussa ei ole, mutta alakerran kahviosta voi ostaa esimerkiksi toasteja tai ranskalaisia. 

Liikuntatunnit olivat siis paljon rankempia, mitä meillä. Liikuntaa oli aina pari tuntia putkeen ja opettajasta riippuen vaihteli, mitä teimme. Liikunnan opettajia oli kolme. Yksi piti itsepuolustusta ja kaksi muuta perusliikuntaa. 

Itsepuolustuksessa harjoittelimme mm. potkuja ja lyöntejä. Olimme muodostaneet neliön viidellä henkilöllä. Yksi seisoi keskellä, ja muilla neljällä oli patjat. Jokainen kulmissa oleva henkilö meni patjan kanssa vuorotellen keskellä olevaa henkilöä kohti, jolloin keskellä olevan piti joko potkaista tai lyödä patjaan. Tämän jälkeen harjoittelimme kuinka torjua, jos joku juoksee kohti ja yrittää hyökätä.

Ensimmäisellä liikuntatunnilla pelasimme peliä, jossa saliin levitettiin 6 patjaa. Nurkkiin patjat sekä keskelle kaksi. Jokaiselle patjalle oli omat värit, ja kun opettaja huusi värin, oli oikealle patjalle aikaa juosta 5 sek. Mikäli et kerennyt ajoissa, koko luokka punnersi 5-10 kertaa. Tätä peliä pelattiin noin puoli tuntia, jonka jälkeen vaihdettiin peliä. Punnerruksia tuli todella paljon pelin aikana.

Toisessa pelissä oli kaksi joukkuetta ja peli oli vähän kuin viesti. Jokaisen piti edellisen palattua juosta toiselle puolelle kenttää, koskettaa seinää ja tämän jälkeen heittää koripallo koriin. Koriin piti heittää niin monta kertaa, että se meni sinne jonka jälkeen piti juosta takaisin. Tätä oli kaks kierrosta ja rangaistuksena toisella kierroksella häviöstä jouduimme tekemään 20 kyykkyä.

Kolmannella kierroksella kentän päätyyn juostessa piti pyöriä pää kepin varressa 10 kertaa, jonka jälkeen juosta takaisin. Voitimme tämän, jonka jälkeen kierroksen idea taas vaihtui. Keskellä kenttää oli patja ja juostessa piti välissä tehdä kuperkeikka, jonka jälkeen juosta kentän päätyyn ja tehdä uudelleen tuo keppijuttu ja sitten taas kuperkeikka ja takaisin juoksu. Kolme ihmistä näiden pyörimispelien aikana kaatui, yhdellä petti jalat alta, yksi kaatui sen pyörimisen ansiosta ja yksi pyörtyi. 

Olin aika varma, että kaadun myös tehdessäni viimeisen keppijutun, koska mun pää on tosi herkkä kaikille pyörivälle ja helposti tulee paha olo mutta tein sen kuitenkin luokkalaisten tsemppausten ansiosta kunnialla loppuun asti.

Toisilla liikuntatunneilla olimme ulkona. Ensin otimme ison köyden ja siitä piti tehdä ympyrä ilmaan, ja yksi luokkalaisista käveli sen ympyrän. Jos olisimme epäonnistunut, olisimme taas joutunut punnertamaan. Tämän jälkeen juoksimme kaikki pitäen köydestä kiinni isoa mäkeä ylös ja alas ja siitä eräälle rannalle. Se otti todella kunnon päälle ja kävi monesti mielessä luovuttaminen, mutten kehdannut kun kukaan muukaan ei luovuttanut. 

Rannalla ollessamme jouduimme hyppimään köyden yli ihmisten heiluttaessa sitä ja muita tämänkaltaisia juttuja. Tämän jälkeen saimme käskyn juosta rannan toiseen päähän, koskettaa yhtä sinistä merkkiä ja juosta takaisin. Ranta oli suuntaansa 500 m pitkä ja aikaa juosta sinne ja takaisin oli yhteensä 2min. Juoksu rantahiekalla oli todella uuvuttavaa, mutta sain juostua määrätyssä ajassa. Loppuvaiheissa tuntu kyllä siltä, että en enää jaksa, sillä päässä tinnitti ja rintakehässä tuntui älyttömän pahalle. Ne ketkä eivät kerenneet kahdessa minuutissa takaisin, joutuivat punnertamaan. Tämän jälkeen tuli samantien taas sama käsky ja eikun uudelleen juoksemaan. Tässä vaiheessa olin jo todella poikki, sillä en saanut otettua happea välissä kun piti lähteä samantien uudelle kierrokselle, joten luovutin. 

Toisilla liikuntatunneilla pelasimme pelejä, esimerkiksi sählyä ja jalkapalloa. Vaikkei nuo tunnit välttämättä rankalta kuulosta, mutta sitä ne oli. Ei yhtään taukoa missään vaiheessa vaan juoksua ja punnerruksia toistensa perään. Kaikista virheistä (jos luokka ei esim kerennyt riviin kahdessa sekunnissa) joutui tekemään monta miesten punnerrusta. 

Koulusta sain älyttömän hyviä kavereita, jotka otti mut porukkaan heti kouluun mennessä. Vikalta tunnilta lähtiessäni pääs itku, koska tiesin etten palaa enää takaisin kouluun. Ihmiset on niin erilaisia Hollannissa kuin Suomessa, paljon sosiaalisempia. Luokkalaisista tuli tosi läheisiä kahden viikon aikana, ja olin itseasiassa muutaman luokkalaisen kanssa viihteellä torstaina Groningenissa.

Läksiäislahjaksi koulun opettajalta sain punkkupullon.

Suunniteltiin jo Mariken kanssa, että tullaan tänne kesällä tai syksyllä uudelleen ja mennään moikkaamaan koulussa olevia kavereita ja sairaalan työntekijöitä, sekä perhettä.

Tässä osa mun luokkalaisista, ja vasemmalla oleva on host-perheen tyttö Wieke.

Poliisien harjoituspäivä

Aloitin maanantaina koulun, joka oli ihan tavallinen koulupäivä. Meillä oli ensiapua, matematiikkaa (luulin osaavani joitain laskuja, mutta tulokset heitti tuhannella..) ja englantia sekä fysiikkaa.

Tänään meillä oli se sama poliisien harjoituspäivä, joka Marikella oli viime vuonna. Olin jo kuullut häneltä kaikkea mahdollista päivästä, joten menin jännittyneenä koululle seitsemältä aamulla. Meidän bussi tuli hakemaan ja menimme poliisien jonkinlaiseen harjoittelupaikkaan.

Saimme paikan päällä kypärät ja huomioliivit. Meidät jaettiin kahteen ryhmään ja harjoitukset tapahtui sisätiloissa. Kaikki harjoituksissa on sallittua, voit esimerkiksi heittää poliiseja millä tahansa tavaralla, joka irti lähtee. Voit myös juosta karkuun ja laittaa vastaan niin paljon kuin haluat ja tehdä mitä haluat, mutta myös poliiseilla on silloin oikeus käyttää voimakeinoja, mikäli teet vastarintaa.

Harjoitus 1

Mentiin ryhmän kanssa pilkkopimeään isoon, mutta matalaan kellariin. Sinne mennessä jokainen sai ketjun ja lukon, osa meistä köytettiin "panttivangeiksi" sinne. Siellä ei mahtunut kävelemään vaan piti ryömiä kyykyssä ja kellarissa oli vain yksi sisääntuloluukku. Kellarissa oli myös tiiliskiviä, keppejä ja kaikkea muuta joilla poliiseja pystyi heittämään. Olin yksi niistä, joka oli ketjuissa kiinni, joten meinas monesti ahtaanpaikankammo yllättää.

Odottelimme jonkun aikaa, kunnes poliisit rynni sisälle kaikkine suoja-asuineen ja jotkut meistä heitti lisää tuoleja siihen sisääntuloluukulle, jotta sisääntulo ois mahdollisimman vaikeaa. Porukka myös hyödynti kellarissa kaiken irti lähtevän ja viskoi niitä sen minkä kerkes. Pian joku poliiseista "pidätti" mut sen jälkeen kun he päästivät mut kahleista irti. Ne kuitenkin leikkii sen leikin loppuun asti, pidättäessä käskee maahan makaamaan ja laittaa tiukat nippusiteet käsiin ja taluttaa ulos "pelikentältä".

Harjoitus 2

Keräsimme ryhmän kanssa paljon puupalikoita, palloja, tuoleja, liikennetötteröitä ja ihan kaikkea mahdollista. Odoteltiin poliisien rynnäkköä sisälle, jonka jälkeen mentiin tyhjään uima-altaaseen ja tarkoitus oli estää niiden pääsy sinne. Ainut keino puolustautua oli siis ne heitettävät tavarat ja ennen kuin ehdin ees huomata, meidän edessä oli iso rivi poliiseja. Poliisit huuti jotain hollanniksi, luultavasti käskivät nurkkaan. Yhtäkkiä ne alkoikin työntämään meitä kunnon rytäkällä nurkkaan päin ja moni kaatui siinä rytäkässä. Sain siinä vaiheessa myös pampusta takareiteen, vaikken tehnyt vastarintaa.

Istuimme nurkassa ja jokainen lähti yks kerrallaan poliisien matkaan. Joku laitto vastaan ja sai muutaman iskun monelta poliisilta samaan aikaan (tässä syy, minkä takia en itse uskaltanut laittaa hirveämmin vastaan, kun ne yhdessä hyökkää) ja kun tuli mun vuoro, niin ne pidätti mut seinää vasten. Jollain meni tässä leikissä sormi ja useille jäi jäljet niistä pampuista.

Oli kyllä huippu ja ikimuistoinen päivä! Suomessa ei ikinä onnistuis tollanen, että ne saa tehdä sulle mitä vaan jos pistät vastaan ja kukaan ei korvaa jos jotain sattuu vaikka oisitkin koulun kirjoilla. Harmittaa, ettei ollu puhelinta mukana, ois ollu kiva ottaa kuvia noista harjoituksista (vaikken tiedä olisko se ees ollu sallittua). Tekisin mitä vaan, että saisin kokea vielä joskus tollasen päivän uudelleen!

Harjoittelu

Työharjoittelu sairaalassa on nyt ohi ja kolme viikkoa meni nopeasti. Pääosin työ oli istumista ja kierrosten tekoa, joten kyllä Suomessa sairaaloissa työskentely vei voiton. Työporukka sairaalassa oli kuitenkin tosi huippu, jonka takia harmitti lähteä vikan vuoron jälkeen kotiin, kun tiesin etten mene enää töihin sinne. Varsinkin Erwinin (työpari) kanssa tulin hyvin juttuun, sillä hän puhui hyvin ymmärrettävää englantia ja näytti paljon enempi paikkoja ja asioita, kuin muut.

Tein sairaalassa kolmivuorotyötä. En oikein osaa sanoa mistä pidin eniten, sillä kaikissa vuoroissa oli omat hyvät ja huonot puolensa. Aamuvuoro (07-15) oli alussa aina pelkkää istumista, jonka jälkeen ehkä kierros per vuoro.  Päivävuorossa (15-23) oli eniten tekemistä, joten se ehkä vie voiton. Päivävuorossa tosin ei ehdi nähdä uusia paikkoja kiireen takia. Yövuorossa (23-07) ei ollut tekemistä, mutta silloin ehti nähdä uusia paikkoja sairaalassa.

Sairaala-TOP opetti paljon, piti selviytyä itse eri tilanteista esimerkiksi jos oli kielitaidon kanssa ongelmia tmv. Tuli turvallisuusalaan liittyvät sanatkin tutummaksi.

Potilaskopteri, tällä kertaa se toi tosin "ei-kriittisessä" -tilassa olevan siirtopotilaan.

Näkymät sairaalarakennuksen katolta.

Tämä kopteri kuljetti lääkäreitä esimerkiksi leikkauksiin tmv, jonka jälkeen haki heidät pois. 

Helikopteriin valmistautumistila, vartijoiden tulee pukea asut ylleen mennessään vastaanottamaan kopteria.

Kuulumisia

Pari mennyttä päivää on mennyt nukkuessa ja töitä tehdessä. Mulla vaihtu työpari ja John ei puhu kovin hyvää englantia, joten hänen kanssaan ei tule puhuttua niin paljoa kuin Erwinin kanssa.

Toissa iltana sairaalaan laskeutui helikopteri, joten meidän piti mennä katolle laittamaan tarvittavat valot päälle ja tarkistamaan että laskeutuminen on turvallista. Laskeutumisen jälkeen helikopterin henkilöstö (pilotti, lääkäri ja hoitaja) kuljettivat potilaan sairaalaan sisälle. Odottelimme henkilöstöä noin puoli tuntia katolla, jonka jälkeen täytyi katsoa että nouseminen onnistuu turvallisesti. Viime vuorossa ei tapahtunut oikeastaan mitään erikoista, käytiin kierroksella testaamassa onko ovet kiinni ja istuimme valvomossa. Tänään ja huomenna on yövuorot, jonka jälkeen kaksi vapaata.

Tulevat työvuorot, vielä nämä kaksi vuoroa ja ensi viikko, jonka jälkeen menen kouluun.

Työt

Aloitin yövuorot keskiviikkona ja viimeinen oli perjantaina. Kaikki sairaalan työntekijät ovat todella mukavia, varsinkin työparini Erwin. Ensimmäisenä yönä tutustuimme sairaalaan ja mentiin mm. katsomaan maisemia sairaalan katolta, jonne helikopteri laskeutuu. Maisema oli tosi nätti, varsinkin kun oli yö ja valot paisto kivasti kaupungilta. Sairaala on ihan tajuttoman iso (tiesin sen olevan iso, mutta nyt kun kierrettiin sitä koko yö niin tajusi kuinka iso se oikeesti on) ja ekana yönä tuli käveltyä askelmittarin mukaan 6km.. vaikka luulin tulevani pois täältä paljon isompana (koska nää syö paljon enempi mitä mä syön kotona), niin eiköhän noi ruuat tuu kulutettua töissä.

Yövuoroissa ei ole oikein tekemistä. Lähinnä teemme kierroksia ja istumme juoden kahvia. Seculla ollessani harjoittelussa tapahtui jopa enempi yössä, kuin täällä. Kierroksetkin riippuu vuorosta, sillä yhtenäkään yönä meillä ei ollut samoja kierroksia. Ajelimme myös sellaisilla sähköisillä jutuilla. En tiedä niiden oikeaa nimeä mut pistän niistä kuvan tohon alas. Täällä vartijoilla ei ole minkäänlaisia voimankäyttövälineitä, ei edes käsirautoja. He käyvät kyllä koulutuksen yhteydessä myös käsirautojen käytön läpi mutta he eivät saa kantaa niitä.

Marike tuli tänne torstaina ja lähti tänään. Kävimme torstaina merellä, perjantaina shoppailemassa ja lauantaina Groningenin yöelämässä. Groningen oli täynnä porukkaa ja se ihmispaljous oli ehkä jopa vähän ahdistavaa. Juomat oli tosin paljon halvempia mitä Suomessa, niinkuin kaikki muukin täällä. 

Kävin tänään Primarkissa shoppailemassa ja koska siellä on niiiin halpaa niin oli pakko ostaa taas iso säkillinen vaatteita. Ei ois ehkä kannattanut, sillä mulla tulee lähtiessä olemaan ongelma ton vaatemäärän kanssa, että mahtuuko laukku kiinni saatikka pysyykö painorajoituksen sisällä :D

Eka viikko on sujunut tosi hyvin eikä kielikään enää töki. Perhe on ottanut mut niin hyvin vastaan kuin vaan voi, joten ehkä sopeutuminen on ollut sen takia helppoa. Aluks mua jännitti hirveesti busseilla yksin kulkeminen ja junissa meno mut nekin on sujunut alusta asti hyvin! Paitsi perjantaina töihin mennessä bussista loppu bensa (en tiedä miten, koska luulis bussikuskien katsovan liikkeelle lähtiessä onko bensaa vaiko ei), joten odottelin tunnin uutta bussia. 

Huomenna alkaa taas neljän vuoron putki töitä. Vuorot ovat 15-23. 

Tässä on jokin sairaalan huone, jonne kokoonnutaan kun tulee tärkeä ihminen käymään, esim. presidentti tmv. Huone on rakennettu uudelleen entisestä rakennuksesta tuohon, jonka takia se näyttää ns. vanhalle. Tuo oli kyllä älyttömän hieno huone ja siellä oli jokseenkin ihan oma tunnelmansa. Sairaalassa on myös monia muita huoneita, joita Suomen sairaaloissa ei ole. Tuolla on esim. rukoushuone ja hiljaisuushuone, jotka ovat myös kivoja.

Näillä me siis ajellaan!

Ja tässä me tulossa kotiin baareista, juostiin koko matka juna-asemalta kotiin koska sato kaatamalla vettä niinkuin meistä voikin sen varmaan jo nähdä..

Koulussa vierailu

Kävimme eilen Wieken kanssa koulussa. Koulu on pääosin jonkinlainen urheilukoulu, mutta sieltä löytyy myös turvallisuusala. Olimme mukana ykkösluokkalaisten tunnilla ja sitten juttelimme opettajien kanssa. Opettajat olivat tosi mukavia! Näin toista kertaa myös Ali Steakin, joka on jonkinlainen koordinaattori näissä vaihtojutuissa. Hän ei puhu kovin hyvää englantia, joten kommunikointi hänen kanssaan on hieman haastavaa.

Koulun sääntöihin kuuluu jonkin verran erilaisia juttuja kuin meillä Suomessa. Pojilla täytyy olla ajettu parta, tai muuten joutuu ostamaan opettajilta sheiverin ja sheivaamaan parran. Koulupuvun tulee olla aina siisti ja päällä tulee aina olla solmio. Solmionkin joutuu ostamaan, jos sen on unohtanut kotiin. Ennen joidenkin tuntien alkua oppilaat joutuu seisomaan pitkään, ennen kuin he voivat istua. Säännöt ovat siis paljon tiukemmat kuin meillä. Kakkosluokkalaisilla oppilailla on tällä viikolla 24h koulupäivä, jossa Marike oli mukana viime vuonna.

Kävimme tänään Wieken kanssa kävelemässä Uithuizenissa. Kävimme jonkinlaisessa entisessä vanhassa mielisairaalassa, joka on nykyään turistikohde. Wieke kävi samalla myös äänestämässä ilmeisesti pääministeriä, jos ymmärsin oikein.

Sää täällä on edelleen hyvä, tänään oli aurinkoista ja 12 astetta lämmintä. Olen seuraavat kolme viikkoa topissa, näiden tulevien yövuorojen jälkeen on pari aamuvuoroa ja sitten jatkuu taas yövuoroilla.

Täällä Wieke kävi äänestämässä