Koulussa oli paljon erilaisia sääntöjä kuin meillä. Luokassa ei saanut juoda eikä syödä mitään, väärästä vastauksesta tai turhasta puhumisesta joutui tekemään viisi punnerrusta yms. Tunnit olivat hollanniksi, mutta opettajat olivat mukavia ja puhuivat hyvää englantia, joten he käänsivät välillä englanniksi tunnilla puhuttavat asiat. Välillä koulupäivinä ei ollut ollenkaan taukoja tuntien välissä, ainoastaan jos opettaja sattui päästämään tunnilta aiemmin. Kouluruokaa koulussa ei ole, mutta alakerran kahviosta voi ostaa esimerkiksi toasteja tai ranskalaisia.
Liikuntatunnit olivat siis paljon rankempia, mitä meillä. Liikuntaa oli aina pari tuntia putkeen ja opettajasta riippuen vaihteli, mitä teimme. Liikunnan opettajia oli kolme. Yksi piti itsepuolustusta ja kaksi muuta perusliikuntaa.
Itsepuolustuksessa harjoittelimme mm. potkuja ja lyöntejä. Olimme muodostaneet neliön viidellä henkilöllä. Yksi seisoi keskellä, ja muilla neljällä oli patjat. Jokainen kulmissa oleva henkilö meni patjan kanssa vuorotellen keskellä olevaa henkilöä kohti, jolloin keskellä olevan piti joko potkaista tai lyödä patjaan. Tämän jälkeen harjoittelimme kuinka torjua, jos joku juoksee kohti ja yrittää hyökätä.
Ensimmäisellä liikuntatunnilla pelasimme peliä, jossa saliin levitettiin 6 patjaa. Nurkkiin patjat sekä keskelle kaksi. Jokaiselle patjalle oli omat värit, ja kun opettaja huusi värin, oli oikealle patjalle aikaa juosta 5 sek. Mikäli et kerennyt ajoissa, koko luokka punnersi 5-10 kertaa. Tätä peliä pelattiin noin puoli tuntia, jonka jälkeen vaihdettiin peliä. Punnerruksia tuli todella paljon pelin aikana.
Toisessa pelissä oli kaksi joukkuetta ja peli oli vähän kuin viesti. Jokaisen piti edellisen palattua juosta toiselle puolelle kenttää, koskettaa seinää ja tämän jälkeen heittää koripallo koriin. Koriin piti heittää niin monta kertaa, että se meni sinne jonka jälkeen piti juosta takaisin. Tätä oli kaks kierrosta ja rangaistuksena toisella kierroksella häviöstä jouduimme tekemään 20 kyykkyä.
Kolmannella kierroksella kentän päätyyn juostessa piti pyöriä pää kepin varressa 10 kertaa, jonka jälkeen juosta takaisin. Voitimme tämän, jonka jälkeen kierroksen idea taas vaihtui. Keskellä kenttää oli patja ja juostessa piti välissä tehdä kuperkeikka, jonka jälkeen juosta kentän päätyyn ja tehdä uudelleen tuo keppijuttu ja sitten taas kuperkeikka ja takaisin juoksu. Kolme ihmistä näiden pyörimispelien aikana kaatui, yhdellä petti jalat alta, yksi kaatui sen pyörimisen ansiosta ja yksi pyörtyi.
Olin aika varma, että kaadun myös tehdessäni viimeisen keppijutun, koska mun pää on tosi herkkä kaikille pyörivälle ja helposti tulee paha olo mutta tein sen kuitenkin luokkalaisten tsemppausten ansiosta kunnialla loppuun asti.
Toisilla liikuntatunneilla olimme ulkona. Ensin otimme ison köyden ja siitä piti tehdä ympyrä ilmaan, ja yksi luokkalaisista käveli sen ympyrän. Jos olisimme epäonnistunut, olisimme taas joutunut punnertamaan. Tämän jälkeen juoksimme kaikki pitäen köydestä kiinni isoa mäkeä ylös ja alas ja siitä eräälle rannalle. Se otti todella kunnon päälle ja kävi monesti mielessä luovuttaminen, mutten kehdannut kun kukaan muukaan ei luovuttanut.
Rannalla ollessamme jouduimme hyppimään köyden yli ihmisten heiluttaessa sitä ja muita tämänkaltaisia juttuja. Tämän jälkeen saimme käskyn juosta rannan toiseen päähän, koskettaa yhtä sinistä merkkiä ja juosta takaisin. Ranta oli suuntaansa 500 m pitkä ja aikaa juosta sinne ja takaisin oli yhteensä 2min. Juoksu rantahiekalla oli todella uuvuttavaa, mutta sain juostua määrätyssä ajassa. Loppuvaiheissa tuntu kyllä siltä, että en enää jaksa, sillä päässä tinnitti ja rintakehässä tuntui älyttömän pahalle. Ne ketkä eivät kerenneet kahdessa minuutissa takaisin, joutuivat punnertamaan. Tämän jälkeen tuli samantien taas sama käsky ja eikun uudelleen juoksemaan. Tässä vaiheessa olin jo todella poikki, sillä en saanut otettua happea välissä kun piti lähteä samantien uudelle kierrokselle, joten luovutin.
Toisilla liikuntatunneilla pelasimme pelejä, esimerkiksi sählyä ja jalkapalloa. Vaikkei nuo tunnit välttämättä rankalta kuulosta, mutta sitä ne oli. Ei yhtään taukoa missään vaiheessa vaan juoksua ja punnerruksia toistensa perään. Kaikista virheistä (jos luokka ei esim kerennyt riviin kahdessa sekunnissa) joutui tekemään monta miesten punnerrusta.
Koulusta sain älyttömän hyviä kavereita, jotka otti mut porukkaan heti kouluun mennessä. Vikalta tunnilta lähtiessäni pääs itku, koska tiesin etten palaa enää takaisin kouluun. Ihmiset on niin erilaisia Hollannissa kuin Suomessa, paljon sosiaalisempia. Luokkalaisista tuli tosi läheisiä kahden viikon aikana, ja olin itseasiassa muutaman luokkalaisen kanssa viihteellä torstaina Groningenissa.
Läksiäislahjaksi koulun opettajalta sain punkkupullon.
Suunniteltiin jo Mariken kanssa, että tullaan tänne kesällä tai syksyllä uudelleen ja mennään moikkaamaan koulussa olevia kavereita ja sairaalan työntekijöitä, sekä perhettä.
Tässä osa mun luokkalaisista, ja vasemmalla oleva on host-perheen tyttö Wieke.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti